Siirry pääsisältöön

Vain taivas rajana!

Aika ylevän otsikon tempaisin tämänkertaiseen blogikirjoitukseeni, mutta joskus tuntuu siltä. Aina välillä tulee keikalla eteen tilanne, jossa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Lauantaina sellainen hetki tuli kohdalle meikäläiselle. Ensimmäisen vähän "unisen"setin jälkeen soitto ja laulu saivat uuden vaihteen ja homma alkoi pelittää täydellisesti. Tuntui, että pystyin laulamaan mitä tahansa halusin- Mahtava fiilis!
Tuollaisen flown saavuttaminen ei suinkaan onnistu jokaisella keikalla ja aina kun sen saavuttaa on fiilis upea. Todellista musiikin riemua. Keikan meininkiä ei suinkaan haitannut Ramin mahtava kitaran soitto koko illan ajan. 
Tällä hetkellä on meneillään pieni tauko bändikeikkojen osalta ja kiertelen soolona keikoilla. Yksin esiintyessä olet todella vastuussa kokonaisvaltaisesti keikan onnistumisesta. Tilanne on samalla haastava, pelottava, jännittävä ja innostava. Jos selviät soolokeikasta voittajana ja yleisö on näkemäänsä ja kuulemaansa tyytyväinen, voit kyllä mielestäni ihan hyvällä omallatunnolla kutsua itseäsi muusikoksi.

 Sain päähäni aloittaa soolokeikkojen tekemisen noin 6 vuotta sitten. Asia ei kuitenkaan ollut todellakaan yksinkertainen. En nimittäin osannut soittaa mielestäni mitään soitinta riittävän hyvin, jotta olisin voinut säestää itseäni kokonaisen keikan ajan. Niinpä laadin itselleni aikataulun. Päätin, että alan opetella akustisen kitaran soittoa ja vuoden kuluttua teen soolokeikan. En aivan tarkaan muista pitikö aikataulu täysin, mutta joka tapauksessa soitin keikan Riihimäkeläisessä Main Street baarissa 2010. Onneksi paikalla ei juurikaan ollut yleisöä, joten sain jännittää aikalailla rauhassa keikan aikana. Jotenkin sain kuitenkin keikan soitettua ja rohkaistuin sen verran, että jatkoin soolokeikkailua. Päätös oli todella hyvä, koska se sai minut taas säveltämään uutta musiikkia. Samoin Anssi Känsälä Band sai alkunsa. Vaikka kitaran soitto on edelleen keikoilla haastavaa hommaa ja toivoisin olevani sen suhteen paljon parempi, niin saan kuitenkin haluamani kappaleet esitettyä kutakuinkin haluamallani tavalla. Mennään siis laulu edellä! 

Sormenpäät voivat olla kovilla ja soitto välillä hyvinkin fyysistä, mutta täytyyhän hommassa olla tekemisen meininki!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Levyä,Lastuja ja mainontaa

Vihdoinkin sain julkaistua sooloalbumin viime kesänä. Heinäkuussa konsertoimme Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja levynjulkkari oli mainio kokemus. Levyjen julkaiseminen on muuttunut aika tavalla viimeisen viiden ja varsinkin kymmenen vuoden aikana. Vielä 2005 saattoi CD levyä myydä vielä hyvinkin tuhansiakin kappaleita. Nykyisin suoratoistopalveluiden käyttö on romahduttanut fyysisten levyjen myynnin. Silti keikoilla on mukava olla levyjä tarjolla yleisön hankittavaksi. Levy on myös samalla "käyntikortti", joka saattaa soida pitkään autossa ja kotisoittimessa. Mainonta on suuressa roolissa kaikessa keikkahommissa nykyaikana. Netti ja Some suoltaa ihmisten aisteille koko ajan uutta musiikkia ja viihdettä. On vaikea erottua massan keskeltä ja tuntuu, ettei pelkkä oma  persoonallinen musiikki enää riitä. Keikka kerrallaan pyritään jäädä yleisön mieleen ja omaa musiikkia promotaan sopivasti ja sopivin väliajoin Somessa ja muissa palvelimissa. Kotisivu saattaa olla jo vähän

Go Go-Ja vielä kerran Go!

Elämä itsessään  on aika ihmeellistä, mutta musiikkielämä on tottakai vielä ihmeellisempää. Heinäkuussa maamme valloitti ulkomailtakin tuttu Pokemon Go villitys. Äkkiä aloimme huomata, että kadunkulmiin kokoontui toisilleen tuiki tuntemattomia ihmisiä bongaamaan virtuaalihahmoja kännykät käsissään. Ajatusta varmaan suuren yleisön joukossa vieroksuttiin, mutta sitten ilmiön hyvätkin puolet tavoittivat meidät. Nuoriso ja myös keski-ikäinen kansanosa lähti ulos liikkumaan! Tarvittiin siis kännykkäpeli, että jengi saatiin liikkeelle. Pelimaailma oli astunut uuteen aikaan. Mielestäni tuollainen juttu on mitä mainioin asia. Luin mediasta juttuja, kuinka kaiken ikäiset ihmiset keskustelivat Pokemoneista ja vaihtoivat ajatuksia. Ja vaikka se keskustelu nyt olisikin käsitellyt vain noita erikoisia virtuaalihahmoja, niin kyllä keskusteleminen on aina hyvä asia. Miten tämä kaikki sitten liittyy ihmeelliseen musiikkimaailmaan ja meikäläiseen? Vuonna 2000 joku maanantai aamu menin Pitäjänmäell

Erikoisten keikkojen kerho

Viime maanantai oli karkauspäivä. Silloinhan naisilla on lupa kosia ja miehillä oikeus suostua tai kieltäytyä kosinnasta erinäisin seuraamuksin. Ammattini on kuljettanut minut vuosien varrella lukuisille varsin erikoisille keikoille. On ollut häistä, hautajasin, polttareita, synnytyssairaalakeikkoja,  ristiäisiä, kotikeikkoja ja vaikka mitä. Pari viikkoa sitten minuun otti yhteyttä eräs neitokainen, joka oli päättänyt kosia poikakaveriaan karkauspäivänä. Toiveena oli myös, että kävisin alkajaisiksi luikauttamassa livenä heidän kotonaan pariskunnan "yhteisen laulun". Näin myös tapahtui ja  "Suomi- Love" keikasta tuli todellisuutta. Kosintakin sujui onnellisesti ja mallikkaasti! Muusikkona pääsen siis kurkistamaan ihmisten elämään hyvin läheltä. Koen olevani etuoikeutettu jos joku haluaa kutsua minut kotiinsa, koska pidän omaani ja muiden ihmisten yksityisyyttä lähes pyhänä asiana. Nykyisessä Facebook/Instragram/Twitter/Periskooppi yms. maailmassa tuntuu välillä sil