Aika ylevän otsikon tempaisin tämänkertaiseen blogikirjoitukseeni, mutta joskus tuntuu siltä. Aina välillä tulee keikalla eteen tilanne, jossa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Lauantaina sellainen hetki tuli kohdalle meikäläiselle. Ensimmäisen vähän "unisen"setin jälkeen soitto ja laulu saivat uuden vaihteen ja homma alkoi pelittää täydellisesti. Tuntui, että pystyin laulamaan mitä tahansa halusin- Mahtava fiilis!
Tuollaisen flown saavuttaminen ei suinkaan onnistu jokaisella keikalla ja aina kun sen saavuttaa on fiilis upea. Todellista musiikin riemua. Keikan meininkiä ei suinkaan haitannut Ramin mahtava kitaran soitto koko illan ajan.
Tällä hetkellä on meneillään pieni tauko bändikeikkojen osalta ja kiertelen soolona keikoilla. Yksin esiintyessä olet todella vastuussa kokonaisvaltaisesti keikan onnistumisesta. Tilanne on samalla haastava, pelottava, jännittävä ja innostava. Jos selviät soolokeikasta voittajana ja yleisö on näkemäänsä ja kuulemaansa tyytyväinen, voit kyllä mielestäni ihan hyvällä omallatunnolla kutsua itseäsi muusikoksi.
Sain päähäni aloittaa soolokeikkojen tekemisen noin 6 vuotta sitten. Asia ei kuitenkaan ollut todellakaan yksinkertainen. En nimittäin osannut soittaa mielestäni mitään soitinta riittävän hyvin, jotta olisin voinut säestää itseäni kokonaisen keikan ajan. Niinpä laadin itselleni aikataulun. Päätin, että alan opetella akustisen kitaran soittoa ja vuoden kuluttua teen soolokeikan. En aivan tarkaan muista pitikö aikataulu täysin, mutta joka tapauksessa soitin keikan Riihimäkeläisessä Main Street baarissa 2010. Onneksi paikalla ei juurikaan ollut yleisöä, joten sain jännittää aikalailla rauhassa keikan aikana. Jotenkin sain kuitenkin keikan soitettua ja rohkaistuin sen verran, että jatkoin soolokeikkailua. Päätös oli todella hyvä, koska se sai minut taas säveltämään uutta musiikkia. Samoin Anssi Känsälä Band sai alkunsa. Vaikka kitaran soitto on edelleen keikoilla haastavaa hommaa ja toivoisin olevani sen suhteen paljon parempi, niin saan kuitenkin haluamani kappaleet esitettyä kutakuinkin haluamallani tavalla. Mennään siis laulu edellä!
Sormenpäät voivat olla kovilla ja soitto välillä hyvinkin fyysistä, mutta täytyyhän hommassa olla tekemisen meininki!
Kommentit
Lähetä kommentti