Legendaarinen Kummelin lentäjäsketsi jaksaa kyllä aina naurattaa, kun sitä Youtubesta katselee. Heikki Silvennoinen sanailee yhden oton sketsissä kuolemattomat "meni pelikaani turbiinista läpi laskukiidossa" sanat.
Auto on meikäläisen keikkakone, ja vaikka pelikaani ei syyläristä läpi ole vielä onneksi tullutkaan, niin murheita tuntuu silti riittävän. Jälleen viime viikonloppuna oli määrä lähteä kohti Kouvolaa keikkareissulle, mutta ajokki päätti toisin. Onneksi en ehtinyt kuin kymmenen kilometrin päähän kotipihasta, kun ajotietokone ilmoitti hiukkassuodattimen olevan täynnä ja ajokki olisi tarvinnut huoltoa. Siitä sitten nilkuttelin takaisin kotipihaan ja lainasin vaimon 30 vuotta vanhaa menopeliä. Tuntuu siltä, että vanhat autot vanhoine tekniikoineen olivat luotettavampia ja kestävämpiä. Saattaahan tuo olla vain jotain fiilisjuttua, mutta vanhoilla W124 koppaisilla mersuilla tuli ajeltua ainakin 300 000 kilometriä ja harvoin oli mitään ylipäsemätöntä murhetta. Harmi vaan, että aika tekee tehtävänsä noiden vanhojen sotaratsujen peltiosille, ja ne vaan kertakaikkiaan ruostuvat puhki aikojen saatossa.
Kaiken tavaran kanssa tuntuu olevan niin, että valmistajat haluavat tehdä enemmin kertakäyttökamaa. Kuluttajien halutaan ostavan usein ja paljon tavaraa ja kun jokin menee rikki ei sitä haluta, tai sitä ei kannata enää korjata. Mielestäni tämä on erittäin ikävä kehityssuunta.
Musiikinkin suhteen ainakin valtavirrassa tuntuu vallitsevan samanlainen "pikaruokakulttuuri". Kappaleet tulevat ja menevät ja niiiden elinkaari on todella lyhyt. Koko ajan pitäisi olla julkaisemassa mediassa ainakin uusia versioita ja miksauksia lauluista ja siltikin jokin kappale voi pysyä elossa vain viikkoja tai maksimissaan kuukausia. Tuleeko tämän hetken kappaleista mikään jäämään evergreeniksi? Kuunnellaanko jotain David Guettan re-mixiä vielä 10 vuoden kuluttua jossain klubilla?
Muusikon ammatissa tottakai suuressa osassa ovat soittimet. Toisin kuin monissa muissa nykyajan kulutustavaroissa ei soittimissa ikä haittaa ollenkaan. Monesti vanha ajan patinoima akustinen kitara soi niin upeasti, että melkein tulee tippa linssiin kun siitä raapaisee soinnun ilmoille, Vanhin kitarani ei ole kovin vanha, mutta sentään 90-luvun alusta. Se onkin upea puoliakustinen sähkökitara, joka soi upeasti, vaikka kaipaisikin ehkä pientä remonttia. Vanhoista soittimista saa silti remppamalla lähes aina hyviä soittimia siitä yksinkertaisesta syystä, että ne on joskus rakennettu riittävän hyvin.
Tämän viikon saldo on siis. Kitara toimii, mutta auto ei!
Samick H650- Ajalta jolloin käsityötaito oli kunniassaan!
Auto on meikäläisen keikkakone, ja vaikka pelikaani ei syyläristä läpi ole vielä onneksi tullutkaan, niin murheita tuntuu silti riittävän. Jälleen viime viikonloppuna oli määrä lähteä kohti Kouvolaa keikkareissulle, mutta ajokki päätti toisin. Onneksi en ehtinyt kuin kymmenen kilometrin päähän kotipihasta, kun ajotietokone ilmoitti hiukkassuodattimen olevan täynnä ja ajokki olisi tarvinnut huoltoa. Siitä sitten nilkuttelin takaisin kotipihaan ja lainasin vaimon 30 vuotta vanhaa menopeliä. Tuntuu siltä, että vanhat autot vanhoine tekniikoineen olivat luotettavampia ja kestävämpiä. Saattaahan tuo olla vain jotain fiilisjuttua, mutta vanhoilla W124 koppaisilla mersuilla tuli ajeltua ainakin 300 000 kilometriä ja harvoin oli mitään ylipäsemätöntä murhetta. Harmi vaan, että aika tekee tehtävänsä noiden vanhojen sotaratsujen peltiosille, ja ne vaan kertakaikkiaan ruostuvat puhki aikojen saatossa.
Kaiken tavaran kanssa tuntuu olevan niin, että valmistajat haluavat tehdä enemmin kertakäyttökamaa. Kuluttajien halutaan ostavan usein ja paljon tavaraa ja kun jokin menee rikki ei sitä haluta, tai sitä ei kannata enää korjata. Mielestäni tämä on erittäin ikävä kehityssuunta.
Musiikinkin suhteen ainakin valtavirrassa tuntuu vallitsevan samanlainen "pikaruokakulttuuri". Kappaleet tulevat ja menevät ja niiiden elinkaari on todella lyhyt. Koko ajan pitäisi olla julkaisemassa mediassa ainakin uusia versioita ja miksauksia lauluista ja siltikin jokin kappale voi pysyä elossa vain viikkoja tai maksimissaan kuukausia. Tuleeko tämän hetken kappaleista mikään jäämään evergreeniksi? Kuunnellaanko jotain David Guettan re-mixiä vielä 10 vuoden kuluttua jossain klubilla?
Muusikon ammatissa tottakai suuressa osassa ovat soittimet. Toisin kuin monissa muissa nykyajan kulutustavaroissa ei soittimissa ikä haittaa ollenkaan. Monesti vanha ajan patinoima akustinen kitara soi niin upeasti, että melkein tulee tippa linssiin kun siitä raapaisee soinnun ilmoille, Vanhin kitarani ei ole kovin vanha, mutta sentään 90-luvun alusta. Se onkin upea puoliakustinen sähkökitara, joka soi upeasti, vaikka kaipaisikin ehkä pientä remonttia. Vanhoista soittimista saa silti remppamalla lähes aina hyviä soittimia siitä yksinkertaisesta syystä, että ne on joskus rakennettu riittävän hyvin.
Tämän viikon saldo on siis. Kitara toimii, mutta auto ei!
Samick H650- Ajalta jolloin käsityötaito oli kunniassaan!
Kommentit
Lähetä kommentti