Viime maanantai oli karkauspäivä. Silloinhan naisilla on lupa kosia ja miehillä oikeus suostua tai kieltäytyä kosinnasta erinäisin seuraamuksin. Ammattini on kuljettanut minut vuosien varrella lukuisille varsin erikoisille keikoille. On ollut häistä, hautajasin, polttareita, synnytyssairaalakeikkoja, ristiäisiä, kotikeikkoja ja vaikka mitä. Pari viikkoa sitten minuun otti yhteyttä eräs neitokainen, joka oli päättänyt kosia poikakaveriaan karkauspäivänä. Toiveena oli myös, että kävisin alkajaisiksi luikauttamassa livenä heidän kotonaan pariskunnan "yhteisen laulun". Näin myös tapahtui ja "Suomi- Love" keikasta tuli todellisuutta. Kosintakin sujui onnellisesti ja mallikkaasti!
Muusikkona pääsen siis kurkistamaan ihmisten elämään hyvin läheltä. Koen olevani etuoikeutettu jos joku haluaa kutsua minut kotiinsa, koska pidän omaani ja muiden ihmisten yksityisyyttä lähes pyhänä asiana. Nykyisessä Facebook/Instragram/Twitter/Periskooppi yms. maailmassa tuntuu välillä siltä, että kaikki on vain googlauksen päässä. Kuvat, henkilötiedot, osoitteet ja muut ovat aika helposti löydettävissä, vaikka ei mikään tietokonenero olisikaan. Vaikka itse olen ammattini puolesta "julkinen eläin", en silti levittele itsestäni mitä tahansa nettiin. Kuvat joita jaan liittyvät ammattiasioihin ja kirjoitukset samoin. Perheeni ei myöskään ole millään tavalla julkisuudessa. Tämä on jo aikoinaan puolisoni kanssa yhteisesti sovittu asia. Moni tekee toisin ja se heille suotakoon. Ei ole minun asiani arvostella, jos joku päivittää perhealbumiaan päivittäin tai viikottain naamakirjaan.
Olen siis esiintynyt hyvinkin herkissä tilanteissa, joissa tunteet ovat olleet pinnassa kuulijoilla ja myös minulla itselläni, Harvoin kieltäydyn keikasta, mutta viimeaikoina olen alkanut vältellä esiintymisiä hautajaisissa, Viime vuoden puolella eräs tuttava kysyi, että haluaisinko tulla laulamaan hänen tuttavapariskuntansa lapsen hautajaisiin. Kyseessä oli ymmärtääkseni vaikeaan sairauteen menehtynyt aika nuori lapsi. Mietin asiaa hetken aikaa, mutta lopulta päätin, etten varmaankaan pystyisi laulamaan toivottua "Tears in Heaven" kappaletta tuollaisessa tilanteessa. Jotkut kolleegat pystyvät ihailtavasti hallitsemaan itsensä tuollaisissa paikoissa ja hoitamaan homman- Not me!
Meaby I`m just funny that way.
Maanantaina tunnelma keikalla oli mukava ja biisi rennon letkeä reggae. Sormus vaihtoi omistajaa ja soittaja sai kahvit kiitokseksi laulustaan. Siis mitä parhain alku viikolle!
Ehkä joku taas tilaa soittajan kosintamenoihin neljän vuoden kuluttua : )
Muusikkona pääsen siis kurkistamaan ihmisten elämään hyvin läheltä. Koen olevani etuoikeutettu jos joku haluaa kutsua minut kotiinsa, koska pidän omaani ja muiden ihmisten yksityisyyttä lähes pyhänä asiana. Nykyisessä Facebook/Instragram/Twitter/Periskooppi yms. maailmassa tuntuu välillä siltä, että kaikki on vain googlauksen päässä. Kuvat, henkilötiedot, osoitteet ja muut ovat aika helposti löydettävissä, vaikka ei mikään tietokonenero olisikaan. Vaikka itse olen ammattini puolesta "julkinen eläin", en silti levittele itsestäni mitä tahansa nettiin. Kuvat joita jaan liittyvät ammattiasioihin ja kirjoitukset samoin. Perheeni ei myöskään ole millään tavalla julkisuudessa. Tämä on jo aikoinaan puolisoni kanssa yhteisesti sovittu asia. Moni tekee toisin ja se heille suotakoon. Ei ole minun asiani arvostella, jos joku päivittää perhealbumiaan päivittäin tai viikottain naamakirjaan.
Olen siis esiintynyt hyvinkin herkissä tilanteissa, joissa tunteet ovat olleet pinnassa kuulijoilla ja myös minulla itselläni, Harvoin kieltäydyn keikasta, mutta viimeaikoina olen alkanut vältellä esiintymisiä hautajaisissa, Viime vuoden puolella eräs tuttava kysyi, että haluaisinko tulla laulamaan hänen tuttavapariskuntansa lapsen hautajaisiin. Kyseessä oli ymmärtääkseni vaikeaan sairauteen menehtynyt aika nuori lapsi. Mietin asiaa hetken aikaa, mutta lopulta päätin, etten varmaankaan pystyisi laulamaan toivottua "Tears in Heaven" kappaletta tuollaisessa tilanteessa. Jotkut kolleegat pystyvät ihailtavasti hallitsemaan itsensä tuollaisissa paikoissa ja hoitamaan homman- Not me!
Meaby I`m just funny that way.
Maanantaina tunnelma keikalla oli mukava ja biisi rennon letkeä reggae. Sormus vaihtoi omistajaa ja soittaja sai kahvit kiitokseksi laulustaan. Siis mitä parhain alku viikolle!
Ehkä joku taas tilaa soittajan kosintamenoihin neljän vuoden kuluttua : )
Kommentit
Lähetä kommentti