ANSSI KÄNSÄLÄ Keikkablogi

Koin tällä viikolla jälleen pitkästä aikaa tarvetta säveltää uutta musiikkia. Kävin viime viikolla Soundtoolsissa ostoksilla ja hankin Focusriten Itrack Dock äänitystelakan Ipadille. Uusi laitteisto yhdistettynä Cubasis Apsiin toimikin niin saumattomasti ja kätevästi, että huomion voi keskittää soittamiseen ja biisien säveltämiseen. Tekninen säätö jäi ihan minimiin! Hetihän sitä piti alkaa nauhoittamaan ja nopeassa tahdissa syntyikin muutama ihan käyttökelpoinen biisi. Aina kun jonkin aikaa väsäilee kotistudiossa ja saa jopa jotain tarttumaan nauhalle, niin muistaa sen tosiasian, että idea pitää olla hyvä! Muutaman tunnin jälkeen saattaa kuunnella aikaansaanostaan ja todeta. Ei toimi! Sitten vaan täytyy aloitella alusta ja miettiä kaikki uusiksi. Erikoinen juttu on myös se, että parhaat biisit mitä on tullut tehtyä ovat syntyneet tosi nopeasti. Moni hittibiisin säveltäjä on myös kertonut omista kokemuksistaan samalla tavalla. "Biisi syntyi 10 minutissa" tai "...

Tänä viikonloppuna oli kaksi erilaista soolokeikkaa Helsingissä. Perjantaina vedettiin perinteisesti äänentoiston kanssa ja lauantaina sitten täysin akustisesti. Tänään mietiskelin molempien keikkojen kokemuksia. 60- luvulla ameriikan maalla olivat folk- klubit voimissaan ja lauluntekijät kokoontuivat viikottain esittelemään uusimpia sävellyksiään. Keikat vedettiin pääsääntoisesti akustisesti ilman äänentoistoja ja yleisö kerääntyi kuulemaan uusia lauluja. Olisiko tämä lähestymistapa hyvä myös hektisessä nykypäivässä? Perjantaina soitin suhteellisen kovaa aika isossa kuppilassa ja vaikka yleisöä oli paikalla paljon, niin vain kourallinen ihmisiä keskittyi kuuntelemaan musiikkia. Voidaan tietysti ajatella, että jos esitys on riittävän hyvä ja kiinnostava, niin yleisö kuuntelee, mutta siitä ei varmaankaan ollut kyse. Keikka oli tämän vuoden parhaimmistoa soolokeikkojen osalta. Lauantaina soitin täysin ilman äänentoistoa aika meluisessa kuppilassa ja yleisö näytti kuuntelevan paljon tar

Arki-ilta ja keikalle! Ei tosin omalle tällä kertaa. Tiistai illalle oli viereiseen kaupunkiin tullut keikalle Valma ja Varsinaiset niminen orkesteri. Kuulin kyseistä porukkaa ensimmäisen kerran varmaankin 2012 Kaustisen Kansanmusiikijuhlilla. Kyseessä on selkeästi vähän kansanmusaan kallellaan oleva bändi. Soittajista ainakin suurin osa on Sibelius Akatemian musiikkikasvatusosastolta ja kaikki ovatkin varsin lahjakkaita ja taitavia soittajia ja laulajia. Yhtyeen päälauluntekijänä toimii Vilma Talvitie ja sovitukset syntyvät enemmän ja vähemmän treenikämpillä. Hyvinkään keikka oli olutravintola Joutsenessa, jonka peränurkasta löytyi mukavan rauhallinen soppi tällaisen akustisen musiikin esittämiseen. Kokoonpano on todella akustinen, koska ainut sähköinen soitin lavalla on sähköpiano. Kello kahdeksan aikaan illalla oli ravintolassa mukava määrä kuulijoita paikalla ja tunnelma kohdillaan. Ihmiset haluavat kuulla livemusiikkia, kun sitä tarjotaan järkevään aikaan ja mukavassa paika

Viime yönä päätin ajella keikan jälkeen Tampereelta kotiin. Usein jään hotelliin yöksi ja sitten vasta päivän valossa hyppään ratin taakse, mutta tänä viikonloppuna tein toisin. Tunnin matka kotiin keikan jälkeen ei juurikaan tunnu miltään, kun adrenaliini pitää hereillä vielä parikin tuntia. Keikka loppui lauantaiyönä 02.15 ja pienen lepuuttelun jälkeen niputettiin soittokamat ja pakattiin ne autoon.Olinkin kotimatkalla jo 03.00. Ajokeli oli oikein mainio Hämeenlinnaan saakka, mutta sitten alkoi sankka lumisade ja näkyvyys katosi lähes kokonaan. Sieltä pyryn seasta se epäonnekas jänis sitten auto eteen ponkaisi. Eihän siinä ehtinyt kuin vähän jarrua painaa ja pienen ohjausliikkeen tehdä, kun tilanne oli jo ohitse. Yksi luomakunnan asukas, tässä tapauksessa jänis, oli kuollut. Harmitti tottakai vietävästi tuollainen syyttömän luontokappaleen kohtalo. Pari kilometriä ajettuani pyryssä iski toinen ajatus mieleeni. Mitäpä jos eläin olisi ollutkin hirvi? En ehkä olisi enää tässä tätäk

Zen minä vain sanon, että paljon on nähty takahuoneita vuosien varrella. On ollut pientä ja suurta takahuonetta. On ollut prameaa ja apeaa. Joskus on vaihdettu vaatteita keikkauton takapenkillä ja syöty nakkikioskilla. Joskus on saatu ihan parhaista parasta ruokaa huippukokkien tekemänä. Soittajien keskuudessahan on ihan perusvitsinä lausahdus "Ei kokolihaa soittajille". Monissa ravintoloissahan on esiintyjille ruokalistalta valittavissa rajallinen määrä ruokalajeja. Esimerkiksi hyvin harvoin voi valita sisäfilepihvin tai sen kalliimman pippuripihvin- Ei edes vaikka halauaisi maksaa siitä jotain extraa. Ei siis kokolihaa soittajille : ) Takahuoneraidereista kuulee aina monenlaista legendaa ja välillä saa lukea joistain lehdistä ulkomaan starojen erikoisista vaatimuksista ja tarjoiluista. 80-luvulla kohistiin siitä, kunka Van Halen bändin bäkkärille piti poistaa määrätyn väriset M&M karkit tarjoilukulhosta. Ja olikohan se Mariah Carey, jolle piti maalata takahuone kokona

Keskiviikon keikkailta olikin sitten oikein mukava piipahdus Helsingissä. Olen pari kertaa vuodessa käynyt Käpylän kuntoutuskeskuksessa piristämässä potilaiden arkea ja sinne oli tälläkin kertaa meneminen. Ennen keikalle lähtöä piti toki tehdä kinkkukiusausta reipas annos kotijoukoille ja ehdinhän sitä onneksi itsekin vähän maistaa. Hyvää oli! Kevyt soolokeikkakalusto Volvon perään ja baanalle. Tällaiset soolokeikat keskellä viikkoa tuovat hyvää vastapainoa koko viikonlopun kestäville reissuille. Näinä päivinä muutenkin arki-iltojen keikat ovat aika harvinaisia, joten niitä kyllä osaa arvostaa. Nykyään lähes kaikki keikat ovat viikonloppuisin, joten työpäiviä kertyy vuoden aikana sillä matematiikalla alle sata. Haluaahan sitä joskus olla myös viikonloppuna kotona! On haastavampaa saada kerättyä vuosiansio kasaan, kuin ennen "lama-aikaa". Joskus kun on jutellut normi viiden työpäivän viikkoa tekevän ihmisen kanssa, niin meidän muusikoiden palkkaus on kovasti herättänyt kum

Torstai oli vähän Blues. Sitä ei käy kiistäminen, mutta perjantaina sitten lähdettiin uusin voimin keikalle. Kaksi vuorokautta laivalla on yhtä kuin viettäisi vappuaattoa pari vuorokautta ilman taukoja. Ihmiset ovat kyllä todella kännissä noilla risteilyilllä. No minkäs teet? Katsellaan vierestä ja soitetaan musaa. Perjantain keikka oli oikein mainio ja jengillä oli kaikesta tärpätin vedosta huolimatta oikein mainio tunnelma. Yökerhossa soitto soi 24.00-03.00 välillä ja jengi bailasi kiitettävästi. Periaatteessa hymyilyttää, mutta uusi takki hajosi jo menomatkalla torstaina : ( Niinpä otettiin oluet murheeseen ennen keikkaa pubin puolella. Valmiina keikkaan perjantaina Tuttuja ja puolituttuja Veikkolasta Roudaus sitten autokannelle keikan jälkeen ja noin 04.00 oltiin hytissä. Ihmettelin hetken aikaa, että tuleekoha se uni? No ei se ihan heti tullut, mutta parin tunnin päästä sitten jo olin pää tyynyssä ja unten mailla. Iltapäivällä sitten kömmittiin a

Kyllä vaan! Flunssa tuntuu olevan taaksejäänyttä elämää. Pakkaaminen alkoi aamupäivällä ja kun kaikki oli niputettu mahdollisimman kompaktiin kokoon, niin jäin odottelemaan kyytiä kotisohvalle. Tällä kertaa mennään länsisatamaan Krissen autolla. Passi messiin ja rutkasti rentoa mieltä mukaan. Baltic Quenilla on kiva esiintymislava ja yleensä myös yleisö on jo valmiiksi tullut pitämään hauskaa risteilylle, joten keikat ovat varmaan ihan kivoja. Tällä kasalla pitäisi pärjätä pari päivää laivalla... Toisena esiintyjänä laivalla on Olavi Uusivirta. Kiva nähdä sekin bändi livenä. Hyvänkuuloisia biisejä ainakin spotifyn perusteella luvassa. Tottakai laivalla on myös Eestiläinen houseband, joten livemusaa on kovasti tarjolla koko risteilyn ajan. Joku trubaduurikin siellä pubin puolella soittelee.  Showtimet Philin kanssa ovat yleensä olleet 24-03 välisenä aikana, joten yötöiksihän se jälleen menee...