ANSSI KÄNSÄLÄ Keikkablogi

Ilonan keikka alkoi 01.00 sunnuntain puolella. Olisihan se mukavaa, jos keikat saisi soittaa vaikka 23.00 tai viimeistään puoleltaöin, mutta näin se nykypäivänä on. Yksi alkaa olla aika normaali aloitusaika yökerhokeikalla. Rami laittoi skittavahvistimen pälle 10 minuttia ennen keikkaa ja savuthan siitä nousi. Elikkä pääteaste rikki. Siinä sitten hetken tuumattiin, että mitäs tehdään ja millä Rami saa keikan soitettua. Jarkko Partanen (DJ Frank) sattui olemaan levynsoittovuorossa ja hän kaivoi yhtääkkiä Dj kioskin alta Valvekingin vahvistimen. Voikohan tuollaista tsägää edes olla olemassa? Piuhat kiinni vahvistimeen ja keikka meni mallikkaasti. Juuri tällaisia ihmisiä tällä musa-alalla onneksi on! Apua tulee ja kaikki puhaltavat samaan hiileen. Viihdettä halutaan tarjota yleisölle ja ongelmien tullen jeesataan kavereita- Kiitos Frank! Keikkatunnelmia Keikan jälkeen äänikin oli suurinpiirtein vielä tallella, joten viikonlopusta selvisin yhtenä kappaleena. Helppoa ei mi

Koska kirjoitan keikkablogia, niin tottakai kirjoitan mahdollisimman vähän itse keikoista. Voitte tulla paikanpäälle tsekkamaan keikkoja. Niistä on vähän turha kirjoittaa, ne pitää kuulla ja nähdä. Keikat löytyvät kotisivulta . Sen verran voi kuitenkin eilisestä keikasta todeta, että flunssan huomioon ottaen se meni oikein hienosti. Vanhoja Kipparin faneja oli paikalla ja uusia kuulijoita oikein mukavasti. Elikkä hyvien soolokeikkojen sarja Lappeenrannassa sai jatkoa. Huhtikuussa jälleen uudelleen sitten Old Bankiin. Lappeessa oli jatkoaikaa huoneen luovutuksen suhteen, joten nukuin puoli kahteen saakka aikalailla sikeästi. Olo olikin taas vähän parempi ja tuntui, että flunssa alkoi menettää otettaan. Hyvä homma, koska Ilonan keikka illalla oli bändin kanssa ja bändikeikan peruttaminen olisi tosi kurjaa. Sehän tietäisi tulonmenetystä myös muille kuin vain itselle. Mutta hyvältä siis tuntui. Bankiin roudaamaan eilisen keikan soittokamat autoon ja samalla kävin syömässä Ama

Niinhän se Willie Nelson lauloi aikoinaan. Ja laulaa muuten edelleen. Aika kovia heppuja nuo yli 80-vuotiaat Kantrijäbät ovat. Vielä pitäis siin meikäläisenkin jaksaa 40 vuotta. Aika rapea olo oli edelleen iltapäivällä, kun aloin pakkailemaan keikka-autoon tarvittavia soittokamoja. Tällä kertaa Lappeenrannassa oli kaksi keikkaa. Perjantaina soolona ja lauantaina sitten bändikeikka. Kaikenlaista täytyi taas huomioida ja varmuuden vuoksi ottaa mukaan. Kokemus on sen verran opettanut, että ennemmin kannattaa ottaa vähän ylimääräistä kamaa messiin. Kun ottaa minimitarpeen mukaan piuhaa,capoa,mikkiä, ständiä jne, niin 300 km päässä kotoa sitten huomaakin, että juuri sitä yhtä asiaa, mikä sinne kotiin jäi, tarvitsisikin. Keikka-autossa on kolme tärkeää asiaa. Luotettavuus,luotettavuus ja luotettavuus. Tämä "uusi" Volvo V70 ei ole vielä oikeen loistanut tuolla saralla, mutta toivottavasti jatkossa asiat menevät paremmin. Ainakin se on tilava ja rojua mahtuu kiitettävästi muk

Ensimmäinen blogiteksti alkaakin sairasvuoteelta. Juu tiedän kyllä, että tämän pitäisi olla keikkablogi, mutta alkuun suotakoon pieni poikkeus. Tänään minulla piti olla keikka , mutta sitkeä flunssa pakotti meikäläisen vuodelepoon. Koko 25 -vuotisen laujanurani aikana olen peruttanut keikan alle 10 kertaa. Mielestäni tilasto sen osalta on aika hyvä, koska keikkoja on kohta tullut tehtyä lähemmäs 3000. Noista keikoista onkin jäänyt paljon muistoja ja hauskoja sattumuksia mieleen. Monesti keikat muistaa peremmin jostain muusta asiasta, kuin siitä mitä siellä soitettiin tai laulettiin. Monesti jutellessa tuttavien,sukulaisten tai "kylänmiesten" (ja naisten) kanssa yllättyy siitä kuinka vähän he tietävät muusikon arjesta ja ammatista. Toisaalta se on ihan ymmärrettävää, koska yleensä yleisö näkee esiintyjän vain hetken ajan lavalla keikkavalojen loisteessa. Ajallisesti tuo lavalla olo on vain n.10-20% siitä, mitä koko keikan tekeminen pitää sisällään. Toisaalta voi olla, ette