ANSSI KÄNSÄLÄ Keikkablogi

Elämä itsessään  on aika ihmeellistä, mutta musiikkielämä on tottakai vielä ihmeellisempää. Heinäkuussa maamme valloitti ulkomailtakin tuttu Pokemon Go villitys. Äkkiä aloimme huomata, että kadunkulmiin kokoontui toisilleen tuiki tuntemattomia ihmisiä bongaamaan virtuaalihahmoja kännykät käsissään. Ajatusta varmaan suuren yleisön joukossa vieroksuttiin, mutta sitten ilmiön hyvätkin puolet tavoittivat meidät. Nuoriso ja myös keski-ikäinen kansanosa lähti ulos liikkumaan! Tarvittiin siis kännykkäpeli, että jengi saatiin liikkeelle. Pelimaailma oli astunut uuteen aikaan. Mielestäni tuollainen juttu on mitä mainioin asia. Luin mediasta juttuja, kuinka kaiken ikäiset ihmiset keskustelivat Pokemoneista ja vaihtoivat ajatuksia. Ja vaikka se keskustelu nyt olisikin käsitellyt vain noita erikoisia virtuaalihahmoja, niin kyllä keskusteleminen on aina hyvä asia. Miten tämä kaikki sitten liittyy ihmeelliseen musiikkimaailmaan ja meikäläiseen? Vuonna 2000 joku maanantai aamu menin Pitäjänmäell

Vuosien varrella on tullut vierailtua monilla paikkakunnilla keikoilla. Jotkut paikoista ovat jääneet kertavierailuiksi ja toisissa taas ollaan käyty monia kertoja. Tänään sain taas mukavan mailin Lappeenrannan suunnalta, jossa syksylle vahvistettiin parikin soolokeikkaa. Lappeenranta onkin muodostunut muutaman viimeisen vuoden aikana hyväksi ja tärkeäksi soolokeikkakaupungiksi. Kaikki alkoi hyvin sattumalta, kun bändikeikalla ollessa oli vähän ylimääräistä aikaa ja pistäydyin tuopille Kippari Krouvi in. Ravintolapäällikön kanssa jutellessa sovimme ensimmäisestä keikasta ja siitä lähtien olenkin vieraillut Lappeenrannassa 4-5 kertaa vuodessa. Monesti kuulee sanottavan, että isoista kaupungeistä löytyvät ne parhaat keikkamestat. Varmaan monesti myös näin onkin, mutta kyllä pienetkin paikkakunnat saattavat joskus yllättää. Hanko on on tunnettu kesäkaupunki, mutta talvisin siellä vaikuttaa Grönan niminen klubi, jossa 2000-luvun alkupuoliskolla vedin hurjia bändikeikkoja. Sittemmin ke

Viime päivinä olen keskittynyt nauhoittelemaan musavideoita kotioloissa. Ipad on osoittautunut hyväksi työkaluksi tähänkin hommaan. Muutenkin tekniikka on kehittynyt upeasti viime vuosina ja YouTubevideoiden teko onnistuu lähes käden käänteessä. Tällä viikolla piti viilata yhtä kappaletta oikein huolella ja tällä kertaa myös täytyi säätää valoja ja vaikka mitä. Kun videoita alkaa olla jo jonkin verran, niin myöskin tuo visuaalinen puoli on tärkeämpää koko ajan. YouTubessa näkee loistavalla laadulla toteutettuja videoita ympäri maailmaa, joten omakin rima tulisi nostaa korkealle. Niinpä aikaa vierähtää työhuoneen uumenissa todella paljon. Myös Someilu on tullut musahommiin jäädäkseen. Paitsi videoiden tekeminen, niin myös keikkojen ilmoittelu ja esimerkiksi tällaisten keikkablogien kirjoittelu on lisääntynyt vuosi vuodelta. Keikkojen mainostus on hyvin pitkälle siirtynyt nettiin ja Faceen. Lehti-ilmoittelua on toki vielä jonkin verran, mutta aina ei edes pyydetä julisteita keikkapaik

Legendaarinen Kummelin lentäjäsketsi jaksaa kyllä aina naurattaa, kun sitä Youtubesta katselee. Heikki Silvennoinen sanailee yhden oton sketsissä kuolemattomat "meni pelikaani turbiinista läpi laskukiidossa" sanat. Auto on meikäläisen keikkakone, ja vaikka pelikaani ei syyläristä läpi ole vielä onneksi tullutkaan, niin murheita tuntuu silti riittävän. Jälleen viime viikonloppuna oli määrä lähteä kohti Kouvolaa keikkareissulle, mutta ajokki päätti toisin. Onneksi en ehtinyt kuin kymmenen kilometrin päähän kotipihasta, kun ajotietokone ilmoitti hiukkassuodattimen olevan täynnä ja ajokki olisi tarvinnut huoltoa. Siitä sitten nilkuttelin takaisin kotipihaan ja lainasin vaimon 30 vuotta vanhaa menopeliä. Tuntuu siltä, että vanhat autot vanhoine tekniikoineen olivat luotettavampia ja kestävämpiä. Saattaahan tuo olla vain jotain fiilisjuttua, mutta vanhoilla W124 koppaisilla mersuilla tuli ajeltua ainakin 300 000 kilometriä ja harvoin oli mitään ylipäsemätöntä murhetta. Harmi vaan,

Aika ylevän otsikon tempaisin tämänkertaiseen blogikirjoitukseeni, mutta joskus tuntuu siltä. Aina välillä tulee keikalla eteen tilanne, jossa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Lauantaina sellainen hetki tuli kohdalle meikäläiselle. Ensimmäisen vähän "unisen"setin jälkeen soitto ja laulu saivat uuden vaihteen ja homma alkoi pelittää täydellisesti. Tuntui, että pystyin laulamaan mitä tahansa halusin- Mahtava fiilis! Tuollaisen flown saavuttaminen ei suinkaan onnistu jokaisella keikalla ja aina kun sen saavuttaa on fiilis upea. Todellista musiikin riemua. Keikan meininkiä ei suinkaan haitannut Ramin mahtava kitaran soitto koko illan ajan.  Tällä hetkellä on meneillään pieni tauko bändikeikkojen osalta ja kiertelen soolona keikoilla. Yksin esiintyessä olet todella vastuussa kokonaisvaltaisesti keikan onnistumisesta. Tilanne on samalla haastava, pelottava, jännittävä ja innostava. Jos selviät soolokeikasta voittajana ja yleisö on näkemäänsä ja kuulemaansa tyytyväinen, v

Viime maanantai oli karkauspäivä. Silloinhan naisilla on lupa kosia ja miehillä oikeus suostua tai kieltäytyä kosinnasta erinäisin seuraamuksin. Ammattini on kuljettanut minut vuosien varrella lukuisille varsin erikoisille keikoille. On ollut häistä, hautajasin, polttareita, synnytyssairaalakeikkoja,  ristiäisiä, kotikeikkoja ja vaikka mitä. Pari viikkoa sitten minuun otti yhteyttä eräs neitokainen, joka oli päättänyt kosia poikakaveriaan karkauspäivänä. Toiveena oli myös, että kävisin alkajaisiksi luikauttamassa livenä heidän kotonaan pariskunnan "yhteisen laulun". Näin myös tapahtui ja  "Suomi- Love" keikasta tuli todellisuutta. Kosintakin sujui onnellisesti ja mallikkaasti! Muusikkona pääsen siis kurkistamaan ihmisten elämään hyvin läheltä. Koen olevani etuoikeutettu jos joku haluaa kutsua minut kotiinsa, koska pidän omaani ja muiden ihmisten yksityisyyttä lähes pyhänä asiana. Nykyisessä Facebook/Instragram/Twitter/Periskooppi yms. maailmassa tuntuu välillä sil

Koin tällä viikolla jälleen pitkästä aikaa tarvetta säveltää uutta musiikkia. Kävin viime viikolla Soundtoolsissa ostoksilla ja hankin Focusriten Itrack Dock äänitystelakan Ipadille. Uusi laitteisto yhdistettynä Cubasis Apsiin toimikin niin saumattomasti ja kätevästi, että huomion voi keskittää soittamiseen ja biisien säveltämiseen. Tekninen säätö jäi ihan minimiin! Hetihän sitä piti alkaa nauhoittamaan ja nopeassa tahdissa syntyikin muutama ihan käyttökelpoinen biisi. Aina kun jonkin aikaa väsäilee kotistudiossa ja saa jopa jotain tarttumaan nauhalle, niin muistaa sen tosiasian, että idea pitää olla hyvä! Muutaman tunnin jälkeen saattaa kuunnella aikaansaanostaan ja todeta. Ei toimi! Sitten vaan täytyy aloitella alusta ja miettiä kaikki uusiksi. Erikoinen juttu on myös se, että parhaat biisit mitä on tullut tehtyä ovat syntyneet tosi nopeasti. Moni hittibiisin säveltäjä on myös kertonut omista kokemuksistaan samalla tavalla. "Biisi syntyi 10 minutissa" tai "...

Tänä viikonloppuna oli kaksi erilaista soolokeikkaa Helsingissä. Perjantaina vedettiin perinteisesti äänentoiston kanssa ja lauantaina sitten täysin akustisesti. Tänään mietiskelin molempien keikkojen kokemuksia. 60- luvulla ameriikan maalla olivat folk- klubit voimissaan ja lauluntekijät kokoontuivat viikottain esittelemään uusimpia sävellyksiään. Keikat vedettiin pääsääntoisesti akustisesti ilman äänentoistoja ja yleisö kerääntyi kuulemaan uusia lauluja. Olisiko tämä lähestymistapa hyvä myös hektisessä nykypäivässä? Perjantaina soitin suhteellisen kovaa aika isossa kuppilassa ja vaikka yleisöä oli paikalla paljon, niin vain kourallinen ihmisiä keskittyi kuuntelemaan musiikkia. Voidaan tietysti ajatella, että jos esitys on riittävän hyvä ja kiinnostava, niin yleisö kuuntelee, mutta siitä ei varmaankaan ollut kyse. Keikka oli tämän vuoden parhaimmistoa soolokeikkojen osalta. Lauantaina soitin täysin ilman äänentoistoa aika meluisessa kuppilassa ja yleisö näytti kuuntelevan paljon tar

Arki-ilta ja keikalle! Ei tosin omalle tällä kertaa. Tiistai illalle oli viereiseen kaupunkiin tullut keikalle Valma ja Varsinaiset niminen orkesteri. Kuulin kyseistä porukkaa ensimmäisen kerran varmaankin 2012 Kaustisen Kansanmusiikijuhlilla. Kyseessä on selkeästi vähän kansanmusaan kallellaan oleva bändi. Soittajista ainakin suurin osa on Sibelius Akatemian musiikkikasvatusosastolta ja kaikki ovatkin varsin lahjakkaita ja taitavia soittajia ja laulajia. Yhtyeen päälauluntekijänä toimii Vilma Talvitie ja sovitukset syntyvät enemmän ja vähemmän treenikämpillä. Hyvinkään keikka oli olutravintola Joutsenessa, jonka peränurkasta löytyi mukavan rauhallinen soppi tällaisen akustisen musiikin esittämiseen. Kokoonpano on todella akustinen, koska ainut sähköinen soitin lavalla on sähköpiano. Kello kahdeksan aikaan illalla oli ravintolassa mukava määrä kuulijoita paikalla ja tunnelma kohdillaan. Ihmiset haluavat kuulla livemusiikkia, kun sitä tarjotaan järkevään aikaan ja mukavassa paika

Viime yönä päätin ajella keikan jälkeen Tampereelta kotiin. Usein jään hotelliin yöksi ja sitten vasta päivän valossa hyppään ratin taakse, mutta tänä viikonloppuna tein toisin. Tunnin matka kotiin keikan jälkeen ei juurikaan tunnu miltään, kun adrenaliini pitää hereillä vielä parikin tuntia. Keikka loppui lauantaiyönä 02.15 ja pienen lepuuttelun jälkeen niputettiin soittokamat ja pakattiin ne autoon.Olinkin kotimatkalla jo 03.00. Ajokeli oli oikein mainio Hämeenlinnaan saakka, mutta sitten alkoi sankka lumisade ja näkyvyys katosi lähes kokonaan. Sieltä pyryn seasta se epäonnekas jänis sitten auto eteen ponkaisi. Eihän siinä ehtinyt kuin vähän jarrua painaa ja pienen ohjausliikkeen tehdä, kun tilanne oli jo ohitse. Yksi luomakunnan asukas, tässä tapauksessa jänis, oli kuollut. Harmitti tottakai vietävästi tuollainen syyttömän luontokappaleen kohtalo. Pari kilometriä ajettuani pyryssä iski toinen ajatus mieleeni. Mitäpä jos eläin olisi ollutkin hirvi? En ehkä olisi enää tässä tätäk

Zen minä vain sanon, että paljon on nähty takahuoneita vuosien varrella. On ollut pientä ja suurta takahuonetta. On ollut prameaa ja apeaa. Joskus on vaihdettu vaatteita keikkauton takapenkillä ja syöty nakkikioskilla. Joskus on saatu ihan parhaista parasta ruokaa huippukokkien tekemänä. Soittajien keskuudessahan on ihan perusvitsinä lausahdus "Ei kokolihaa soittajille". Monissa ravintoloissahan on esiintyjille ruokalistalta valittavissa rajallinen määrä ruokalajeja. Esimerkiksi hyvin harvoin voi valita sisäfilepihvin tai sen kalliimman pippuripihvin- Ei edes vaikka halauaisi maksaa siitä jotain extraa. Ei siis kokolihaa soittajille : ) Takahuoneraidereista kuulee aina monenlaista legendaa ja välillä saa lukea joistain lehdistä ulkomaan starojen erikoisista vaatimuksista ja tarjoiluista. 80-luvulla kohistiin siitä, kunka Van Halen bändin bäkkärille piti poistaa määrätyn väriset M&M karkit tarjoilukulhosta. Ja olikohan se Mariah Carey, jolle piti maalata takahuone kokona

Keskiviikon keikkailta olikin sitten oikein mukava piipahdus Helsingissä. Olen pari kertaa vuodessa käynyt Käpylän kuntoutuskeskuksessa piristämässä potilaiden arkea ja sinne oli tälläkin kertaa meneminen. Ennen keikalle lähtöä piti toki tehdä kinkkukiusausta reipas annos kotijoukoille ja ehdinhän sitä onneksi itsekin vähän maistaa. Hyvää oli! Kevyt soolokeikkakalusto Volvon perään ja baanalle. Tällaiset soolokeikat keskellä viikkoa tuovat hyvää vastapainoa koko viikonlopun kestäville reissuille. Näinä päivinä muutenkin arki-iltojen keikat ovat aika harvinaisia, joten niitä kyllä osaa arvostaa. Nykyään lähes kaikki keikat ovat viikonloppuisin, joten työpäiviä kertyy vuoden aikana sillä matematiikalla alle sata. Haluaahan sitä joskus olla myös viikonloppuna kotona! On haastavampaa saada kerättyä vuosiansio kasaan, kuin ennen "lama-aikaa". Joskus kun on jutellut normi viiden työpäivän viikkoa tekevän ihmisen kanssa, niin meidän muusikoiden palkkaus on kovasti herättänyt kum

Torstai oli vähän Blues. Sitä ei käy kiistäminen, mutta perjantaina sitten lähdettiin uusin voimin keikalle. Kaksi vuorokautta laivalla on yhtä kuin viettäisi vappuaattoa pari vuorokautta ilman taukoja. Ihmiset ovat kyllä todella kännissä noilla risteilyilllä. No minkäs teet? Katsellaan vierestä ja soitetaan musaa. Perjantain keikka oli oikein mainio ja jengillä oli kaikesta tärpätin vedosta huolimatta oikein mainio tunnelma. Yökerhossa soitto soi 24.00-03.00 välillä ja jengi bailasi kiitettävästi. Periaatteessa hymyilyttää, mutta uusi takki hajosi jo menomatkalla torstaina : ( Niinpä otettiin oluet murheeseen ennen keikkaa pubin puolella. Valmiina keikkaan perjantaina Tuttuja ja puolituttuja Veikkolasta Roudaus sitten autokannelle keikan jälkeen ja noin 04.00 oltiin hytissä. Ihmettelin hetken aikaa, että tuleekoha se uni? No ei se ihan heti tullut, mutta parin tunnin päästä sitten jo olin pää tyynyssä ja unten mailla. Iltapäivällä sitten kömmittiin a

Kyllä vaan! Flunssa tuntuu olevan taaksejäänyttä elämää. Pakkaaminen alkoi aamupäivällä ja kun kaikki oli niputettu mahdollisimman kompaktiin kokoon, niin jäin odottelemaan kyytiä kotisohvalle. Tällä kertaa mennään länsisatamaan Krissen autolla. Passi messiin ja rutkasti rentoa mieltä mukaan. Baltic Quenilla on kiva esiintymislava ja yleensä myös yleisö on jo valmiiksi tullut pitämään hauskaa risteilylle, joten keikat ovat varmaan ihan kivoja. Tällä kasalla pitäisi pärjätä pari päivää laivalla... Toisena esiintyjänä laivalla on Olavi Uusivirta. Kiva nähdä sekin bändi livenä. Hyvänkuuloisia biisejä ainakin spotifyn perusteella luvassa. Tottakai laivalla on myös Eestiläinen houseband, joten livemusaa on kovasti tarjolla koko risteilyn ajan. Joku trubaduurikin siellä pubin puolella soittelee.  Showtimet Philin kanssa ovat yleensä olleet 24-03 välisenä aikana, joten yötöiksihän se jälleen menee...

Ilonan keikka alkoi 01.00 sunnuntain puolella. Olisihan se mukavaa, jos keikat saisi soittaa vaikka 23.00 tai viimeistään puoleltaöin, mutta näin se nykypäivänä on. Yksi alkaa olla aika normaali aloitusaika yökerhokeikalla. Rami laittoi skittavahvistimen pälle 10 minuttia ennen keikkaa ja savuthan siitä nousi. Elikkä pääteaste rikki. Siinä sitten hetken tuumattiin, että mitäs tehdään ja millä Rami saa keikan soitettua. Jarkko Partanen (DJ Frank) sattui olemaan levynsoittovuorossa ja hän kaivoi yhtääkkiä Dj kioskin alta Valvekingin vahvistimen. Voikohan tuollaista tsägää edes olla olemassa? Piuhat kiinni vahvistimeen ja keikka meni mallikkaasti. Juuri tällaisia ihmisiä tällä musa-alalla onneksi on! Apua tulee ja kaikki puhaltavat samaan hiileen. Viihdettä halutaan tarjota yleisölle ja ongelmien tullen jeesataan kavereita- Kiitos Frank! Keikkatunnelmia Keikan jälkeen äänikin oli suurinpiirtein vielä tallella, joten viikonlopusta selvisin yhtenä kappaleena. Helppoa ei mi

Koska kirjoitan keikkablogia, niin tottakai kirjoitan mahdollisimman vähän itse keikoista. Voitte tulla paikanpäälle tsekkamaan keikkoja. Niistä on vähän turha kirjoittaa, ne pitää kuulla ja nähdä. Keikat löytyvät kotisivulta . Sen verran voi kuitenkin eilisestä keikasta todeta, että flunssan huomioon ottaen se meni oikein hienosti. Vanhoja Kipparin faneja oli paikalla ja uusia kuulijoita oikein mukavasti. Elikkä hyvien soolokeikkojen sarja Lappeenrannassa sai jatkoa. Huhtikuussa jälleen uudelleen sitten Old Bankiin. Lappeessa oli jatkoaikaa huoneen luovutuksen suhteen, joten nukuin puoli kahteen saakka aikalailla sikeästi. Olo olikin taas vähän parempi ja tuntui, että flunssa alkoi menettää otettaan. Hyvä homma, koska Ilonan keikka illalla oli bändin kanssa ja bändikeikan peruttaminen olisi tosi kurjaa. Sehän tietäisi tulonmenetystä myös muille kuin vain itselle. Mutta hyvältä siis tuntui. Bankiin roudaamaan eilisen keikan soittokamat autoon ja samalla kävin syömässä Ama

Niinhän se Willie Nelson lauloi aikoinaan. Ja laulaa muuten edelleen. Aika kovia heppuja nuo yli 80-vuotiaat Kantrijäbät ovat. Vielä pitäis siin meikäläisenkin jaksaa 40 vuotta. Aika rapea olo oli edelleen iltapäivällä, kun aloin pakkailemaan keikka-autoon tarvittavia soittokamoja. Tällä kertaa Lappeenrannassa oli kaksi keikkaa. Perjantaina soolona ja lauantaina sitten bändikeikka. Kaikenlaista täytyi taas huomioida ja varmuuden vuoksi ottaa mukaan. Kokemus on sen verran opettanut, että ennemmin kannattaa ottaa vähän ylimääräistä kamaa messiin. Kun ottaa minimitarpeen mukaan piuhaa,capoa,mikkiä, ständiä jne, niin 300 km päässä kotoa sitten huomaakin, että juuri sitä yhtä asiaa, mikä sinne kotiin jäi, tarvitsisikin. Keikka-autossa on kolme tärkeää asiaa. Luotettavuus,luotettavuus ja luotettavuus. Tämä "uusi" Volvo V70 ei ole vielä oikeen loistanut tuolla saralla, mutta toivottavasti jatkossa asiat menevät paremmin. Ainakin se on tilava ja rojua mahtuu kiitettävästi muk

Ensimmäinen blogiteksti alkaakin sairasvuoteelta. Juu tiedän kyllä, että tämän pitäisi olla keikkablogi, mutta alkuun suotakoon pieni poikkeus. Tänään minulla piti olla keikka , mutta sitkeä flunssa pakotti meikäläisen vuodelepoon. Koko 25 -vuotisen laujanurani aikana olen peruttanut keikan alle 10 kertaa. Mielestäni tilasto sen osalta on aika hyvä, koska keikkoja on kohta tullut tehtyä lähemmäs 3000. Noista keikoista onkin jäänyt paljon muistoja ja hauskoja sattumuksia mieleen. Monesti keikat muistaa peremmin jostain muusta asiasta, kuin siitä mitä siellä soitettiin tai laulettiin. Monesti jutellessa tuttavien,sukulaisten tai "kylänmiesten" (ja naisten) kanssa yllättyy siitä kuinka vähän he tietävät muusikon arjesta ja ammatista. Toisaalta se on ihan ymmärrettävää, koska yleensä yleisö näkee esiintyjän vain hetken ajan lavalla keikkavalojen loisteessa. Ajallisesti tuo lavalla olo on vain n.10-20% siitä, mitä koko keikan tekeminen pitää sisällään. Toisaalta voi olla, ette