Siirry pääsisältöön

Tekstit

Levyä,Lastuja ja mainontaa

Vihdoinkin sain julkaistua sooloalbumin viime kesänä. Heinäkuussa konsertoimme Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja levynjulkkari oli mainio kokemus. Levyjen julkaiseminen on muuttunut aika tavalla viimeisen viiden ja varsinkin kymmenen vuoden aikana. Vielä 2005 saattoi CD levyä myydä vielä hyvinkin tuhansiakin kappaleita. Nykyisin suoratoistopalveluiden käyttö on romahduttanut fyysisten levyjen myynnin. Silti keikoilla on mukava olla levyjä tarjolla yleisön hankittavaksi. Levy on myös samalla "käyntikortti", joka saattaa soida pitkään autossa ja kotisoittimessa.

Mainonta on suuressa roolissa kaikessa keikkahommissa nykyaikana. Netti ja Some suoltaa ihmisten aisteille koko ajan uutta musiikkia ja viihdettä. On vaikea erottua massan keskeltä ja tuntuu, ettei pelkkä oma persoonallinen musiikki enää riitä.

Keikka kerrallaan pyritään jäädä yleisön mieleen ja omaa musiikkia promotaan sopivasti ja sopivin väliajoin Somessa ja muissa palvelimissa. Kotisivu saattaa olla jo vähän vanh…
Uusimmat tekstit

Konserttia vai Klubikeikkaa?

Siinäpä vasta otsikko! Molemmissa on todellakin puolensa. Konsertin rakentaminen ja valmistaminen on mielenkiintoinen prosessi. Varsinkin omaa musiikkia esitettäessä täytyy ensinnäkin esitettävät kappaleet säveltää ja sanoittaa. Lainabiiseillä voi toki täydentää ohielmistoa, kunhan ne sopivat konsertin linjaan.
Omia käännöksiä voi myös tehdä niin halutessaan, tai käyttää entisaikojen loistavia käännöksiä. Tai sitten surffailla eri kielien viidakossa. Kaikki käy riippuen tyylilajista ja yleisöstä.

Miksi sitten konsertti on palkitseva esiintyjälle?
Yleisö kuuntelee,osallistuu ja osoittaa kiinnostusta taidettasi kohtaan.  Lipun ostettuaan myöskin yleisö haluaa tukea esiintyjää oman musiikin esittämisessä ja taiteensa tekemisessä. Täytyy myös muistaa, että suinkaan kaikki konsertit eivät ole loppuunmyytyjä, vaikka isojen nimien jäähallikiertueet sellaisen kuvan saattavat antaa. Pieniä ja intiimejä keikkoja tehdään kymmenittäin vuoden aikana ja monasti hyvin pienillä lipputuloilla. Siis ra…

Go Go-Ja vielä kerran Go!

Elämä itsessään  on aika ihmeellistä, mutta musiikkielämä on tottakai vielä ihmeellisempää.
Heinäkuussa maamme valloitti ulkomailtakin tuttu Pokemon Go villitys. Äkkiä aloimme huomata, että kadunkulmiin kokoontui toisilleen tuiki tuntemattomia ihmisiä bongaamaan virtuaalihahmoja kännykät käsissään. Ajatusta varmaan suuren yleisön joukossa vieroksuttiin, mutta sitten ilmiön hyvätkin puolet tavoittivat meidät. Nuoriso ja myös keski-ikäinen kansanosa lähti ulos liikkumaan! Tarvittiin siis kännykkäpeli, että jengi saatiin liikkeelle. Pelimaailma oli astunut uuteen aikaan.
Mielestäni tuollainen juttu on mitä mainioin asia. Luin mediasta juttuja, kuinka kaiken ikäiset ihmiset keskustelivat Pokemoneista ja vaihtoivat ajatuksia. Ja vaikka se keskustelu nyt olisikin käsitellyt vain noita erikoisia virtuaalihahmoja, niin kyllä keskusteleminen on aina hyvä asia.

Miten tämä kaikki sitten liittyy ihmeelliseen musiikkimaailmaan ja meikäläiseen?
Vuonna 2000 joku maanantai aamu menin Pitäjänmäellä jä…

Keikkakaupungit Suomessa

Vuosien varrella on tullut vierailtua monilla paikkakunnilla keikoilla. Jotkut paikoista ovat jääneet kertavierailuiksi ja toisissa taas ollaan käyty monia kertoja.
Tänään sain taas mukavan mailin Lappeenrannan suunnalta, jossa syksylle vahvistettiin parikin soolokeikkaa. Lappeenranta onkin muodostunut muutaman viimeisen vuoden aikana hyväksi ja tärkeäksi soolokeikkakaupungiksi. Kaikki alkoi hyvin sattumalta, kun bändikeikalla ollessa oli vähän ylimääräistä aikaa ja pistäydyin tuopille Kippari Krouviin. Ravintolapäällikön kanssa jutellessa sovimme ensimmäisestä keikasta ja siitä lähtien olenkin vieraillut Lappeenrannassa 4-5 kertaa vuodessa. Monesti kuulee sanottavan, että isoista kaupungeistä löytyvät ne parhaat keikkamestat. Varmaan monesti myös näin onkin, mutta kyllä pienetkin paikkakunnat saattavat joskus yllättää. Hanko on on tunnettu kesäkaupunki, mutta talvisin siellä vaikuttaa Grönan niminen klubi, jossa 2000-luvun alkupuoliskolla vedin hurjia bändikeikkoja. Sittemmin keikkai…

Kotivideot ja Some!

Viime päivinä olen keskittynyt nauhoittelemaan musavideoita kotioloissa. Ipad on osoittautunut hyväksi työkaluksi tähänkin hommaan. Muutenkin tekniikka on kehittynyt upeasti viime vuosina ja YouTubevideoiden teko onnistuu lähes käden käänteessä. Tällä viikolla piti viilata yhtä kappaletta oikein huolella ja tällä kertaa myös täytyi säätää valoja ja vaikka mitä.
Kun videoita alkaa olla jo jonkin verran, niin myöskin tuo visuaalinen puoli on tärkeämpää koko ajan. YouTubessa näkee loistavalla laadulla toteutettuja videoita ympäri maailmaa, joten omakin rima tulisi nostaa korkealle. Niinpä aikaa vierähtää työhuoneen uumenissa todella paljon.

Myös Someilu on tullut musahommiin jäädäkseen. Paitsi videoiden tekeminen, niin myös keikkojen ilmoittelu ja esimerkiksi tällaisten keikkablogien kirjoittelu on lisääntynyt vuosi vuodelta. Keikkojen mainostus on hyvin pitkälle siirtynyt nettiin ja Faceen. Lehti-ilmoittelua on toki vielä jonkin verran, mutta aina ei edes pyydetä julisteita keikkapaikan…

Koneet hajoo ja lunta sataa

Legendaarinen Kummelin lentäjäsketsi jaksaa kyllä aina naurattaa, kun sitä Youtubesta katselee. Heikki Silvennoinen sanailee yhden oton sketsissä kuolemattomat "meni pelikaani turbiinista läpi laskukiidossa" sanat.
Auto on meikäläisen keikkakone, ja vaikka pelikaani ei syyläristä läpi ole vielä onneksi tullutkaan, niin murheita tuntuu silti riittävän. Jälleen viime viikonloppuna oli määrä lähteä kohti Kouvolaa keikkareissulle, mutta ajokki päätti toisin. Onneksi en ehtinyt kuin kymmenen kilometrin päähän kotipihasta, kun ajotietokone ilmoitti hiukkassuodattimen olevan täynnä ja ajokki olisi tarvinnut huoltoa. Siitä sitten nilkuttelin takaisin kotipihaan ja lainasin vaimon 30 vuotta vanhaa menopeliä. Tuntuu siltä, että vanhat autot vanhoine tekniikoineen olivat luotettavampia ja kestävämpiä. Saattaahan tuo olla vain jotain fiilisjuttua, mutta vanhoilla W124 koppaisilla mersuilla tuli ajeltua ainakin 300 000 kilometriä ja harvoin oli mitään ylipäsemätöntä murhetta. Harmi vaan,…

Vain taivas rajana!

Aika ylevän otsikon tempaisin tämänkertaiseen blogikirjoitukseeni, mutta joskus tuntuu siltä. Aina välillä tulee keikalla eteen tilanne, jossa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Lauantaina sellainen hetki tuli kohdalle meikäläiselle. Ensimmäisen vähän "unisen"setin jälkeen soitto ja laulu saivat uuden vaihteen ja homma alkoi pelittää täydellisesti. Tuntui, että pystyin laulamaan mitä tahansa halusin- Mahtava fiilis!
Tuollaisen flown saavuttaminen ei suinkaan onnistu jokaisella keikalla ja aina kun sen saavuttaa on fiilis upea. Todellista musiikin riemua. Keikan meininkiä ei suinkaan haitannut Ramin mahtava kitaran soitto koko illan ajan.  Tällä hetkellä on meneillään pieni tauko bändikeikkojen osalta ja kiertelen soolona keikoilla. Yksin esiintyessä olet todella vastuussa kokonaisvaltaisesti keikan onnistumisesta. Tilanne on samalla haastava, pelottava, jännittävä ja innostava. Jos selviät soolokeikasta voittajana ja yleisö on näkemäänsä ja kuulemaansa tyytyväinen, voit …